Valmennuksessa Pullavalla

Aino ♦


Tässä on nyt tapahtunut vaikka mitä ja kaikkea ja jouduin valitettavasti ajanpuutteen takia loppettamaan Pullavan luona käymisen, mutta halusin silti tulla julkaisemaan tämän postauksen, joka on kirjoitettu todella kauan sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi tulla viimeistelemään ja julkaisemaan sen, joten aikamuodot ja muut saattavat olla vähän hassusti, mutta ei anneta sen häiritä. :)



Pääsin tässä vähän aikaa sitten vihdoinkin tunnille Pullavan kanssa. Olen jo kauan haunnut päästä vähän opettajan valvovan silmän alle, mutta vasta nyt sain otettua itseäni niskasta kiinni ja kysymään milloin opettaja pääsisi tallille tuntia pitämään. Onneksi aika tunnin pitämiseen löytyi pian ja pääsin vihdoinkin puurtamaan opettajan ohjeistuksessa. En oikein ikinä saa itsenäisesti tehtyä Pullavan kanssa kunnolla mitään ympyröitä erikoisempaa, koska minulla ei riitä kärsivällisyyttä väistöihin tai muihin "monimutkaisiin" liikkeisiin ilman opettajaa korvan juuressa ohjeistamassa. Tunnilla ratsastetut tehtävät tuntuivat ehkä vähän liian monimutkaisilta minun ja Pullavan tasoiselle ratsukolle, koska Pulla on kuitenkin vielä niin kokematon ja minä en kuitenkaan ole mikään kovin hyvä ratsastaja, varsinkin jos tarkoituksena on tehdä näitä "monimutkaisempia" juttuja. Pullava olisi varmasti mennyt kaikki ratsastamamme tehtävät hyvin ja kunnolla, jos sillä olisi ollut ratsastajana joku oikeasti osaava ihminen. Olin vielä samalla tunnilla tallin omistajan kanssa ja kyllähän siinä tuli vähän aloittelijafiilis, kun hän on kuitenkin kunnon kouluratsastaja ja minä vierellä tuskailemassa, että miten sitä hevonen saatinkaan pysähtymään.

Tälle kerralle en valitettavasti saanut kuvaajaa, mikä on vähän harmi, koska olisi kerranki voinut saada kuvia ihan kunnon menostakin, eikä vain köpöttelystä kenttää ympäri. Ihan kuvattomaksi postaus ei kuitenkaan jää, sillä tätä postausta saavat kuvittaa kauniit kuvat, jotka on otettu kesällä joskus, kun hyppelin talyalla vähän pikkuista esteennykeröä. Olen jo kauan odottanut tilaisuutta käyttää näitä kuvia, joten nyt on hyvä mahdollisuus tunkea ne tähän.

Ihan aluksi opettaja kyseli vähän asioista, joihin saattaisin haluta keskittyä tunnin aikana. En osannut nimetä mitään tiettyä asiaa siihen, joten aloitimme vaan opettajan harkinnan varassa. Ensimmäiseksi rupesimme menemään pääty-ympyrällä tehtävää, jossa tarkoituksena oli väistättää takaosaa ensin ulos neljäsosa ympyrää, sen jälkeen voltti ja sitten takaosan väistätys sisään neljäsosalla ympyrästä. Tämän jälkeen lisäsimme voltit kulmien kohdille, vaikka ympyrällä oltiinkin. Aloitimme ensin oikeassa, eli Pullalle vaikeammassa kierroksessa. Minun täytyi keskittyä siihen, että saan aina läpi antamani pidätteet ja jos en saanut, heti seis. Tätä täytyi jatkaa niin kaua, että pidätteeni menee oikeasti läpi. Alkuun en saanut Pullavaa väistämään ollenkaan takaosaansa ja tuntui, että poni ei kuuntele yhtään pidätteitä. Kun pyysin pohkeella takaosaa väistämään, niin tamma lähi vain eteen kauheaa vauhtia. Tässä oli tärkeää, että jos ei tunnu onnistuvan, niin tekee niin kauan, että tulee edes yksi ristiaskel. Opettajan avustuksella sain väistätettyä takaosaa ulos, mutta kun olisi pitäyt väistää sisään, niin taas tamma tuntui juoksevan vain karkuun. Kuitenkin, kun onnistuin saamaan edes yhden ristiaskeleen ja pääsin jatkamaan voltille, niin Pulla pehmeni heti ja tarjosi pyöreämpää muotoa. Opettaja neuvoi minua keskittymään siihen, että pidätteen jälkeinen väistättävä pohjeapu tulee salamannopeasti pidätteen jälkeen, jolloin poni yhdistää ohjan ja pohkeen kuuluvan samaan asiaan. Tästä neuvosta oli minulle hyötyä, koska kun tajusin ajatella asiaa näin, niin ymmärsin paremmin, mitä minun pitäisi tehdä saadakseni Pullavan väistämään pohjettani. Jossain kohdin poni ei enää jaksanut sähellystäni vaan päätti, että sehän ei enää kuuntele tuota typerää riepua, joka ei edes ratsastaa osaa ja jyräsi vain suoraan välittämättä pidätteistäni niin kauan, kunnes aita tuli vastaan. Aidan avustusella sain sitten aikaiseksi ihan hyvänkin väistön, kun ei tarvinnut niin paljon keskittyä siihen, että poni olisi koko ajan juoksemassa karkuun. Otin aidalla kaksi pätkää vaistöä ja palasin sitten takaisin ympyrälle.
   Vaihdoimme suuntaa ja teimme samaa tehtävää vielä toiseen suuntaan. En saanut tähänkään suuntaan ilman opettajan avustusta yksittäiseen väistöön kuin ehkä yhden ristiaskeleen, vaikka kuinka yritin olla pohkeen kanssa mahdollisimman nopea. Tähän suuntaan voltit sujuivat kuitenkin paremmin, koska niitten aikana poni muuttui aina pehmeäksi ja vastaanottavaiseksi. Takaosan väistättelyt eivä tsiis minulla oikein sujuneet, koska itselläni oli ollut niin pitkä tauko näiden "monimutkaisempien" tehtävien ratsastuksesta, että ne pienet taidot, jotka minulla on joskus saattaneet olla, olivat ihan ruosteessa. En myöskään osanut olla tarpeeksi napakka ja määrätietoinen, mutta samalla ratsastaa liikaa suusta vetämättä.

Pienten välikäyntien jälkeen siirryimme seuraavan tehtävän pariin. Siirryimme raviin ja jatkoimme ympyrää ravissa. Pidimme voltit samoissa kohdin kuin edellisessä tehtävässä, eli kentän kulmien kohdilla, mutta vain ympyrän kaarelle sijoitettuina. Tehtävään lisättiin vielä kentän keskeltä lähtevä todella iso, melkein ympyrän kokoinen, voltti ulospäin laukassa, menimme siis jonkunlaista ympräkahdeksikkoa. Viimeiseksi lisäksi vielä pysähdys C:n kohdalla, eli siis lyhyen sivun keskellä, ja siitä siirtymä takaisin raviin. Aloitimme nytkin Pullalle vaikeammasssa, eli oikeassa kierrroksessa. Tamma on siihen kierrokseen vielä tosi jäykkä taipumaan kropastaan. Esimerkiksi voltilla sen on vaikea asettua kunnolla ja pienen voltin tekeminen voi olla sille vaikeaa, joten volteista tulee yleensä melko isoja tähän kierrokseen. Volteilla minun piti käyttää aika isoja ohjasoitteita, jotta saisin Pullen asettumaan edes vähän. Se taas aiheutti sen, että Pullava tuntui käteen melko raskaalta sekä kovalta, jonka takia itse asetin vain kovemmin. Syntyi siis jonkunasteinen oravanpyörä. Opettajalla ei itsellään ollut volteista mitään sen kummoisempaa sanottavaa kuin se, että minun piti muistaa pitää koko ajan hyvä tuki ulko-ohjalla, eikä sitä saanut päästää löysäksi missään vaiheessa volttia.
   Tähän kierrokseen en ottanut kuin yhden laukkapätkän, jossa ei ollut mitään ihmeellistä. Pullava on vielä niin kokematon, ettei se osaa vielä kovin hyvin laukata itse tasapainossa, joten sen pitää antaa mennä omaa tahtia, kevyellä tuntumalla ja mahdollisimman häiritsemättä. Minun täytyi kuitenkin pitää pohkeella ja raipan avustuksella laukkaa aika paljon yllä, ettei se tipu raville, mutta en saanut kuitenkaan häiritä liikaa.
   Tehtävään kuuluneet pysähdykset jäivät suurimmaksi osaksi aika pitkiksi ja niiden ratsastamiseen sain eniten apuja opettajalta. Minun piti pitää katseeni C-kirjaimessa koko pysäyttämisprosessin ajan, enkä saanut kääntää katsettani pois siitä, vaikka poni menisi siitä paljonkin ohi. Kirjaimen tuijottamminen tuntui kuitenkin auttavan ja poni pysähtyi helpommin, pienellä viivellä, mutta paremmin kuin silloin, kun pidin katseeni jossain mualla. Pysähdyksessä opettaja ohjeisti olemaan myötäämättä heti, kun hevonen seisahtuu paikalleen vaan myödätä itse vasta silloin, kun hevonen on myötää itse, koska silloin tietää, että hevonen on oikeasti pysähtynyt, eikä lähde heti kävelemään, jos myötää ohjalla. Tämä toimi hyvin Pullalla, joten nyt osaan kokeilla tämän soveltamista myös muihin hevosiin.
   Vasempaan kierrokseen Pulla taipuu paljon paremmin, joten voltit sujuivat mielestäni paljon paremmin siihen kierrokseen, eikä se tuntunut niin raskaaltakaan, joten sen ratsastaminen on paljon miellyttävämpää tähän kierrokseen. Pysähdyksissä oli ongelmana tässä, sekä myös edellisessä kierroksessa se, että rupean valmstelemaan pysähdystä puolipidätteillä liian aikaisin, enkä anna silloin tarpeeksi pohjetta, jolloin hevonen siirtyy käyntii jo kauan ennen oikeaa pysäytyspaikkaa. Kun keskityin ratsastamaan kaikkien saamieni ohjeiden mukaan eli katsoin C:tä koko pysätyksen ajan, myötäsin vasta sitten, kun hevonen myötää, en ruvennut valmisteleemaan liian aikaisin sekä istuin mahdollisimman syvällä satulassa, alkoivat oikeat pysäytyspaikat jo pikkuhiljaa löytyilemään.                Laukoista ei ole tähänkään kierrokseen mitään erikoisempaa sanottavaa, ne menivät ihan perushyvin. Tämä tehtävä sujui mielestäni paremmin kuin ensimmäinen, varmaankin siksi, koska tässä tehtävässä oli vain pelkästään perusjuttuja, jotka minä, ja Pullavakin onneksi jo osataan.

Viimeisenä tehtävänä teimme nelikaarista kiemurauraa ravissa. Kiemuran jälkeen aina kokorataleikkaalla suunnan vaihto ja uudestaan. Kaarteet menivät ihan hyvin, mutta kaarteet oikealle tuntuivat aika vaikelita, koska Pullavan oli vaikea ravata niin jyrkkiä käännöksiä, koska oikea kierros oli se vaikeampi ja siihen kierrokseen se ei taipunut niin hyvin. Sen on vaikea tehdä tosi pieniä käännöksiä siihen kierrrokseen ja vielä asettuakkin samalla. Mun piti taas ottaa aika kovasti ohjalla, että edes ponin turpa asettuisi vähän oikealle. Kaarteet vasemmalle menivätkin sitten paljon paremmin. Alkuun menin tehtävää harjoitusravissa, koska ponin harjoitusravi on todella miellyttävä istua, mutta jatkoin hetken päästä jo keventäen, koska Pulla ei jaksa kunnolla, jos istun vain harjoitusravissa. Kun rupesin keventämään, Pulla tuntui heti ravaavan premmin ja saikin opettajalta kehuja ravistaan.
   En jaksanut ratsastaa jokaista kaarretta ihan täysillä, koska ne, varsinkin osa kaarteista oikeaan, tuntuivat niin vaikeilta, joten Pulla sai valuttua silloin vähän lapa edellä kaarteitten läpi, mutta kun ratsastin huolellisesti, poni sai jopa kehuja opelta.
   Kerran, kun ravasin diagonaalilla, opettaja käski minun pysäyttää siihen. Luulin, että pysähtmisestä olisi tullut taas sellaista vääntämistä ja poni olisi seisahtunut vasta jonnekin kymmenen metrin päähän, mutta kun pyysin tammaa pysähtymään, se pysähtyi kiltisti ja sen jälkeen myötäsi melkei heti. Se sain tietenkin heti paljon kehuja. Tein pysähdyksen samaan kohtaan vielä pari kertaa ja tamma pysähtyi kerta kerralta vain paremmin, ehkä jotain oli minulle opeista päähän jäänytkin. Viimeisen ja myös hienoimman pysähdyksen jälkeen kehuin paljon ja annoin palkinnoksi pitkät ohjat.
   Tästä tehtävästä pidin eniten, koska pysähdysten ansiosta sain kokea onnitumisen tunteita, mutta tehtävä ei ollut kuitenkaan liian haastava. Pysäytykset olivat olleet meille välillä aika vaikeita, mutta kun lähtee pois omalta mukavuusalueeltaan niin oppii ja kehittyy. Uusia asioita ei voi koskaan oppia tekemättä. Pulla ei ehkä ole mikään paras opettaja tällaiselle rätille kuin minä, koska sekin vasta oppii, mutta opimme ja kehitymme yhdessä samaan tahtiin.

Oli erittäin mukavaa päästä vihdoinkin Pullavalla opettajan valvovan silmän alle. En ollut itsekkään ollut pitkään aikaan tunnilla millään hevosella, viimeksi leirillä kesän lopussa, joten tämä teki erittäin hyvää minullekin. Sain hyvää kehittävää palautetta, jonka pohjalta osaan nyt toivottavasti ratsastaa Pullalla paremmin, jolloin sekin kehittyisi ja oppisi kulkemaan paremmin. Sain hyviä vinkkejä itsenäiseen tekemiseen, jotka toivottavasti auttavat minua kehittymään Pullan kanssa. Opettaja antoi myös muutamia hyödyllisiä tehtäviä, jotka myöskin saattaisivat auttaa meitä kehittymään.
   Itse opettaja oli todella mukava ja hänen opetuksensa alaisuudessa oli mukava työskennellä, koska hän oli koko ajan kannustamassa, eikä ainakaan näyttänyt tuskastuvan, vaikka minulla ei oikein kovin hyvin onnistunutkaan Pullan kanssa. Kuitenkin, kuten jo ylempänä sanoin, ensimmäinen väistätystehtävä oli ehkä hieman haastava meidän tasoisellemme ratsukolle, mutta eihän koskaan tietenkään kehity, jos junnaa aina vain samaa eikä haasta itseään ja kokeile uusia asioita. Pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja vääntää niitä väistöjä. Vaikka ei heti onnistuisi, niin ei pidä luovuttaa vaan jatkaa vääntämistä, kunnes onnistuu ja silloin huomaa kehittyneensä. Aion kyllä tästedes vääntää noita väistöjä Pullavan kanssa useammin. Ehkä me tässä pikku hiljaa kehitymme ratsukkona. Kokonaisuudessaan oli todella mukavaa, toivottavasti pääsen ehkä piakkoin uudestaakin tuolle tunnille.

Kiitos, kun luit. :)

Kuvapostaus - Talven ja alkukevään ratsastuksia

Meillä on ollut todella laiska talvi tämän blogin, varsinkin kirjoittamisen, suhteen. Olemme saaneet kuvaajan tallille muutamankin kerran, joten kuvia on kertynyt jo kolmelta rastsastuskerralta, mutta ikinä ei vaan saa aikaiseksi minkäänlaista tekstiä aiheeseen liittyen. Kuvat on meille molemmille tekstiä vahvempi alue, joten kuvia mieluusti muokkailee, mutta se tekstin suoltaminen on aina vähän hidasta. Tästä postauksesta jätimme sen tekstin nyt suosiolla pois ja kokosimme vain kuvia julkaisemattomilta ratsastukerroilta. Luonnoksissa on kuitenkin monta keskeneräistä postausta odottelemassa, joihin saatte kyllä kunnolliset selitykset. Kuvia on melko paljon, joten toivottavasti pidätte. :)

Aino ja Siiri